Vihdin Vanjärvi on käymisen arvoinen paikka. Alue on tunnettu runsaasta linnustostaan ja sinne on pystytetty torni bongailua varten sekä pieni katos. Viime sunnuntainen matkani tänne oli mieleen jäävä kokemus.
Syysaamun sumuinen soistikko oli upeaa ja hyvin rauhoittavaa katsella. Lintuja ei aluksi näkynyt eikä kuulunut. Eipä tosin juuri muutakaan. Oli täysin tyyntä ja hyvin hiljaista. Sumu oli niin sakeaa, että paikkaa oli mahdotonta kunnolla edes hahmottaa. Järvelle ei näkynyt kuin pienen matkaa.
Tutkiessani paikkaa, kävin järven rannalla olevassa pienessä majassa/laavussa. Silmääni pisti seinässä oleva metsästäjiä koskeva ohjeistus ja siinä erityisesti kohta, joka meni kutakuinkin "Käytä harkintaa ampuessasi, alueella saattaa liikkua myös muita ihmisiä!". Jassoo. Paikalla oli myös pari muuta autoa, eikä niiden kuljettajia näkynyt. Aprikoin, että olivatkohan nämä sitten metsästäjiä, jotka ovat nyt aseineen jossain tuolla sumun keskellä.
Pienestä epäröinnistä huolimatta jatkoin kävellen kameroineni rantaa pitkin pidemmälle usvan keskellä. Paikka oli kyllä todella upea. Pikkuhiljalleen sumu alkoikin hälvetä ja aloin hahmottamaan paremmin ympäristöä.
Kuvailin kaikessa rauhassa Vanjärven hienoja sumuisia maisemia, kunnes yhtäkkiä kuulin monta kovaa pamausta aika läheltä. Arvaukseni paikalla olevista metsästäjistä osui siis oikeaan. Lintumiehet haulikoineen varmaan sorsastamassa. Ei sikäli, etteikö metsästys tai ampuminen olisi itsellenikin lähipiirin kautta tuttua, mutta laukausten rikkoessa yhtäkisti kaiken sen hiljaisuuden, sai tämä aamu kyllä uudenlaisen sykkeen. Metsästäjät onnistuivat herättelemään myös vähän matkan päässä sumun keskellä oleskelleen kurkiparven. Korkeuksiin ampaisseista linnuista en ikävä kyllä kerennyt oikein hyviä kuvia saamaan.
Palasin takaisin tornille ja sinne oli tullut myös oikein mukava vanhempi pariskunta lintuja tarkkailemaan. He olivat myös kuulleet laukaukset ja ihmettelivät kovasti, miksi tälle paikalle on myönnetty lupa metsästää. Ymmärrän kyllä linnustuksen ja metsästyksen päälle hyvin, mutta tämän paikan rauhoittaisin ehdottomasti itsekin.
Vähän aikaa siinä jutellessamme yhtäkkiä pariskunnan isäntä huomasi ja tunnisti ruskosuohaukan tulleen paikalle etsimään sopivaa hiukopalaa. Se aiheutti melkoista vilskettä melko lähellä olleiden variksien ja naakkojen keskuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti