Maailman puu

Mitähän sitä huomenna tekisi? Noh, lomalla voi tehdä mitä vaan! Sitähän voisi vaikka pakata kameravehkeet valmiiksi ja laittaa oikein herätyksen päälle, jotta pääsee ajoissa liikkeelle ulos kuvailemaan.

Mieleeni muistui eräs paikka melko läheltä, josta olin lukenut ajat sitten, muttei vieläkään tullut käytyä. Sivustolta retkipaikka.fi taannoin löytämäni teksti Paavolan Tammesta piti minut näihin päiviin asti sen verran otteessaan, että paikalle oli päästävä. Pienenä ekstratoiveena elättelin matkalleni elokuun hienoja aamusumuja.

05.30: "PPÄRRRRR(kele)!" Ylös.

Mielikuvat valtavasta tammesta sumujen keskellä saivat kuin saivatkin minut hereille verrattain aivan liian aikaisin ja suuntaamaan kohti Lohjansaarta kameroineni. Matkalla harmikseni huomasin, että sumut eivät olleet ihan toivomani kaltaisia. Sumukuvat jäivät lähinnä muutaman satunnaisen otoksen varaan matkanvarrelta.

Tammelle johtava luontopolku lähtee Lohjansaaren koulun pihalta ja sen parkkipaikalle on kätevää jättää auto. En hämmästyksekseni löytänyt edes kieltokylttejä, vaan jopa opasteita luontopolulle! (*Tämä kommentti on parahdus mustasukkaisten maanomistajien turisminvastaisille kieltokylteille, joiden löytyminen yleisten luontokohteiden lähistöiltä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus...)

Luontopolku itsessään on jo varsin mielenkiintoinen kokemus kulkea. Reitiltä löytyy myös infotauluja alueen luonnosta, eikä sen varrella oleva kasvusto jalopuumetsineen ole ihan tavanomainen.

Eräässä kohdassa polku vie tiheän istutetun kuusikon läpi:

Perillä tajusin heti, että on oikeastaan aivan sama, mihin vuoden- tai kellonaikaan paikalle sattuu tulemaan. Näkymä on ainakin ensikertalaiselle hengästyttävän upea. Paavolan Tammi on suurin ja vaikuttavin koskaan näkemäni tammi tai yleensäkin mikä tahansa puu. Se sattuu vielä kasvamaan vaikutusta korostavalla paikalla. Tammi seisoo aukiolla, jota ympäröi tiheä, kontrastia antava kuusikko. Tutkiessani ja ihaillessani puuvanhusta, jossain vaiheessa muistin "ainiin, olisihan mulla se kamerakin..."

Kuvailtua hyvän tovin, päätin, että tältä erää kuvailut on kuvailtu. Kuvani eivät kuitenkaan riittäisi tekemään kunniaa paikalle tai esittämään sitä ruudun kautta sellaisena, kuin sen paikanpäällä kokee. Kaivoin repusta termospullon kahvia ja laitoin kameran sivuun.

Jonkin aikaa ihmeteltyä kahvikuppi kourassani, alkoi metsiköstä kantautumaan ääniä. Olin mielissäni, että olin tullut ajoissa ja ehdin kuvailemaan paikkaa ilman muita turisteja tiellä, kaikessa rauhassa. Eipä aikaakaan kun paikalle saapui porukka kantaen mukanaan kuvauskalustoa ja muuta rekvisiittaa. Tervehdin tulleita ja osoittautui, että he ovat tekemässä indie-lyhytelokuvaa tiimillä Freimreit Films. No, kun kerran kameroineni olin paikalla ja mukavaa porukkaa tuntuivat olevan, päädyin ottamaan myös heidän käyttöönsä jokusen behind the scenes -kuvan . Tulevan teoksensa he kertoivat olevan nimeltään Maailman puu.